Argh. Sanokaa mulle, että ei tarvii mennä enää kouluun. Mä oon ihan varma, et kaikki opettajat vihaa mua... Ei oo kyl enää montaa viikkoa jäljellä, et jos tässä jaksais viel ponnistella sen verran...

Muuten elämä on kyllä mallillaan. Välillä miettii, että kuin pitkälle tällanen mahtava fiilis voi jatkua..? Lisää ihmetyksen aihetta aiheuttaa matkalla tavattu mies... Ollaan kirjoteltu sähköpostia puolin ja toisin ja toissapäivänä posti toi varsin mielenkiintosen viestin. Se on ilmeisesti tulossa käymään täällä. Ja viestin lopussa oli puhelinnumero ja et "soittele mulle joskus".

Hmm... mitähän tästä nyt sitten pitäis ajatella...???

Otsikko voisi olla sama kuin edellisessä kirjoituksessa, sillä oon ollu tässä muutaman päivän kämpillä. Ja kohta lähden taas! Viimeisen kahden viikon aikana oon nähnyt ja tehny monenlaista. Suuria kaupunkeja ja ihania rantoja. Auringonpaistetta. Voi kun tulis jo kesä...

Tapasin yhden ihanan miehenkin. Mutta jottei vaan rikottaisi vanhoja kaavoja, niin tottakai se oli varattu. Prkl. Miks nää aina sattuu mun kohdalle?? Mies, jolla on yksi ainoa kauneusvirhe - tyttöystävä. Heh. Tää on niin tätä.

Mutta ei jaksa murehtia. Tukka putkella eteenpäin!
Elämä on loppupeleissä aika mahtavaa... ... ;)

Perjantaina lähdettiin kavereiden kans reissuun. Oli ihanaa päästä vaihteeksi pois näistä samoista maisemista ja oli kyllä tosi mukava viikonloppu. Samalla myös vähän tavallisuudesta poikkeava, että tällä kertaa ei ollu hulluja bileitä ja vietettiin aikaa ihan sivistyneesti parin drinksun voimalla.

Syötiin ja shoppailtiin ja kesä mielessä ostin ihan kesävaatteita :D
Myöskin kesä mielessä pohdittiin kaverin kans, että maanantaina käydään ostaan kausarit kuntosalille.
Kyllä. Kannatetaan.

Oon kelaillu elämää ja ihmisiä ja huomasin ikävöiväni muutamia kovastikin. Välillä huomaan ajattelevani myös yhtä, josta en loppupeleissä tiedä et mitä pitäis ajatella. Ei olla nähty puoleen vuoteen. Ei olla puhuttu kahteen kuukauteen. Mut silti se on mun mielessä... 

En tiedä mistä tää johtuu, mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan vaan yhtä sekamelskaa. Kämppä on kuin myrskyn jäljiltä. Kouluhommat tekemättä ja tunteja on tullut skipattua ihan kiitettävästi. Jotain järjestystä pitäis saada tähän hommaan.

Pohjimmiltani olen kovinkin organisointikykyinen ihminen, mutta joskus nämä asiat pääsee repsahtamaan. Sitten kun ylitetään tietty piste, ei enää jaksa välittää. Ja se ei ole taas yhtään hyvä. Nyt iltasella ajattelin pistää ihan alkajaisiksi kämpän kuntoon. Sen jälkeen vois kattoa vähän jotain kouluhommia, jos sais vaikka aikaseksi jotain.

Tosiaan menneet viikonloput on tullu aika lailla riekuttua baarissa. Ajattelin siihenkin pientä muutosta... No joo. Nyt viikonloppuna ollaan lähdössä kavereiden kanssa reissuun ja yhden kaverin veljellä on synttärit, joten tämä missio saattaa siirtyä vielä puolentoista viikon päähän... ;)

Nimittäin mun ja mun tietokoneen välillä. Heh.

Elämä vie nyt niin hirveetä vauhtia joka suuntaan, että ei oo paljon kerenny tietokoneella istuskelemaan. Kavereiden kans on pidetty hauskaa ja koulussa on tosi kiireistä. Tunneilla meinaa välillä ajatukset harhailla, kun siellä on muutama niiin hyvännäkönen tyyppi. Oih ja voih. No mutta nyt on todettu, että koulussakin voi olla kivaa ;)

Välillä oon huomannu ajattelevani Suklaasilmää tavalla, jolla ei ehkä pitäis.
*huokaus*
Nyt kun miettii, niin ei todellakaan pitäis. Mutta minkäs teet, kun toinen on symppis ja sulonen. Ja vielä varustettu ruskeilla silmillä...